31.12.08

Indy ja muut koirat toivottavat hyvää uuden vuoden alkua!


Hei,
näppikselläni kävelee mäyriksiä. Niitä suoraan parveilee: yksi on lämmittelemässä läppärin takana, toinen tässä näppiksen edessa ja yksi patterin edessa. Meille on koittanut rauha.

Kaikki alkoi siitä, kun Allilla oli juoksu. Hupulle se rakkauden palvominen oli erityisen raskasta. Lopuksi Hupu vain nökötti riutuneena Allin kyljessä, ei maistunut ruoka, ei jaksanut mitään.
Onneksi pahin on takana. Eilen Hupu enti kainaloonkin ja ennätti tervehtiä kaikkia omana iloisena itsenään. Oli ihanaa saada Hupu takaisin :-)

Indy täyttää tänään 5 kuukautta. Se on reipas ja iloinen pentu ja äärimmäisen rauhallinen.
Ottanut paikkansa hyvin. Indy kävelee vieläkin pimellä aivan jaljojeni vieressä, mutta päivänvalossa loikkii metsässä iloisena muiden koirien kanssa. Pihassa kaikki koirat saavat aika'ajoin villejä juoksu- ja takaa-ajo puuskia. Ne nauttivat kun on kuivaaa ja tänään paistaa aurinkokin!

Topi pysyy nyt kotona, kun hänenkin on oltava lähellä Allia. Topi lähtee joskus merkkaamaan reviiriään ja aina samaan paikkaan, joka on vaarallinen ja siellä menee autoja. Hupu taas jää metsään kaivelemaan, mutta se haravoi ojanpientareita pellon pientareita. On näkyvillä.

Alli lenkkeilee itsekseen. Ei se kauas mene, mutta hyppää kaikkien aitojen yli ja tulee pian kotiin. Yleensä vartio ulkona pöydän päällä tai sisältä apukeittiön pöydän päältä. Alli onkin maailman paras paimenkoira. Se pitää lauman koossa ja hakee eksyneet tai liian kauaksi joutuneet mäyräkoiran puolikkaat pian takaisin. Allin ansiosta voidaan kulkea metsissä kaikki mahdottomat talutuslenkit ovat meillä aika minimaalisia. Niinkin minimissä, että nyt Indyä on kyllä aloitettava tutustumaan talutukseen. Onneksi jouluna oli vieraita ja sai tutustua uusiin ihmisiin, aluksi pelotti, mutta sitten hän oli aivan ihastunut.

Tänään nuorin poika aikoo räjäytellä raketteja, mitähän koirat taas tuumaavat. Alli ei moisesta ole koskaan tykännyt, vapisee vain, mutta onneksi tänne ei kanna kuin yhden perheen rakettien äänet, joten se jännitys on aika nopeasti ohi. Mitenkän Indy. Uskoisin, ettät hyvin, koska on niin rohkea ja reipas poika.

8.12.08


Voi, miksihän blogi on jäänyt? Ei sille ole mitään syytä.


Osasyy on hyvän kameran puute, mutta kaikkea kivaa on meille tapahtunut syksyllä.


Meille tuli hurmaava pentu Vaasasta ja olemme olleet hänen ympärillään niin tiiviisti.


Tällainen hän on. Ihana Indy makkara, kainaloinen kaveri!

10.9.08

Syksyn tullen olisi mukava oppia blogaamaan.

Kesän aikana on valmistunut tyttärelle villapusero ja virkattu palapeitto 7 veljeksestä.
Koirat ovat saaneet uuden pitävämmän aidan ja mäyräkoirat pysyvät jo aidoissa.
Isompi lammaskoira Alli tosin ei pysy tässäkään aidassa:( Juoksulanka on pihaan hänelle asennettava.

Sieniä on löytynyt jopa niin, ettei enää kelpaa kuin herkkutatit ja kanttarellit. Vattuaikaan marjoja tuli aivan rytinällä ja sitten ne loppuivat ihan kertaheitolla, jo paljon ennen, kuin mitään oli saatu säilöön kerättyä. Mansikoita on talven varalle, joskin saattaa olla niin, ettei niitä riitä talveen asti. Pakastekaapissa taitaa käydä hiiriä:-)

Ratsastamaankin olen päässyt ja ihan yksin maastoilemaan. Erika on aloittanut kahdesti viikossa ratsastustunnit tallilla. Otso skeittaa ja harjoittelee jalkapalloa. Leo dataa ja dataa vaan:-)

Eilen huomasin, että kotona on viihtyisää. Kynttilöita on ulkona ja koirien kanssa lenkiltä tullessa on kiva katsella sisälle valoisaan. Syksy on niin ihanaa:-)

29.5.08

Blogi avattu!