14.2.09

Kevätsuunnitelmia

Indy ei tiedäkään mikä sitä tänä keväänä odottaa. Hän pääsee viikon päästä näyttelykoulutukseen ja myöhemmin pentukoulutukseen. Yksi näyttelykin on tulossa, mutta sinne onneksi tulee kasvattaja esittämään Indyn, minulla ei tästä touhusta ole minkäänlaista kokemusta, kuten ei Indylläkään.

Minulle, harvoin näyttelyssä käyneelle, se tulee olemaan koettelemus. Mutta luvattu, mikä luvattu. Toisilla on kilpailuvietti rakennettu sisään aivan pienestä. Minulla ei sellaista viettiä ole olemassakaan. Mutta Indyllä on luonnetta, eikä vikoja, joten hänen pitää päästä koettamaan tällaistakin kokemusta. Koitetaan ottaa rauhallisesti, sittenhän se on ohi. Samalla pääsee touhua sivusta seuraamaan ja katsomaan uusia ihmisiä. Tuskin se pahasta on. Otetaan se kokemuksena.

Koirat ovat minusta, kuten ihmiset. Luonne se on joka on tärkeää. Ulkonäko on ihan sivuseikka. Ja luoteet ovat elämän suola, niin ihmisissä, kuin koirissakin. Jokainen on omanlaisensa ja juuri se on tärkeää. Toki jalostus on tärkeää, käyttökoiristahan mäyräkoirissa ja paimenkoirissa juuri on kyse. Niitten luontaiset viestit palvelevat ihmisen tarpeita. Mutta onneksi niissä on niin paljon muutakin:-)


Mukavaa ystävänpäivää ihmisille ja koirille. Mukavaa että meitä kaikkia on olemassa.

9.2.09

Kevät tulossa, minun ensimmäiseni


Auringon silmä katsoo rävähtämättä liikkumatonta maailmaa.

Kuuletko silloin kaukaisen humahduksen kautta mäkien, metsäin ja aukeitten rantain?

-Kevät saapuu, kevät saapuu!

Sen ratsut nelistävät ylitse heräävän maan, laukaten kepeästi, kuin lentäen, harja hulmuten tulta jotta silmäsi sokaistuvat.

Oletko valmis silloin?

Taidatko hypätä ohitsekiitävän hetken selkään?

Ilman satulaa, ilman ohjia taidatko laskea ylitse heräävän maan?

* Aaro Hellaakoski*

Indy 6 kk





3.2.09

Rauhallista keväänodotusta


Tässä kuvaelma siitä miltä näyttävät koirat, jotka ovat saaneet jonkinverran ulkoilla ja juosta mielin määrin lumikinoksissa. Ulkoa tullessaan koirilla on kyllä usein takajalkojen välit täynnä lumipaakkuja ja rinta lumesta panssarin tehneenä. Ja koirat eivät tykkää kun paakkuja revitään pois :-)

Indy kyllä jaksaa, mutta on kyllä uskomattoman rauhallinen pentu.
Nyt kyllä joskus Indykin livahtaa aidanraosta kielletylle puolella. Mutta jos otan muut koirat sisälle ja jätän Indyn yksin pihaan, niin kotiin tullaan heti hippulat vinkuen. Kuka sitä nyt yksin karkaisi, äkkiä kotiin!

Indyllä ovat kulmahampaat vaihtuneet ihan itsekseen ja muutkin hampaat vaihtuneet aivan näitä luita järsimällä. Se on helpotus, koska pennun nukuttaminen ja hampaiden repiminen ei ole kenellekään kivaa, ei varmaankaan eläinlääkäreillekään. Sen verran kovassa hampaat yleensä ovat. Mutta jos niitä ei poista, saattaa purenta muuttua, jos vanhat hampaat ovat tiellä.
Alli on ollut nyt rauhallinen viimeisen juoksun jäljiltä. Mitähän tämä enteilee? Pelkään kohtutulehdusta ja Allia viedään nyt usein pitemmille lenkeille ihan yksinäänkin, koska uskon aivan itsekseni, että liikunta auttaa ainakin nesteen kierrossa, jos ei sitten muussa. Toivotaan että Alli taas selviää, eikä moista isoa (ja kallista) operaatiota tule, vaikkakin minua on lohdutettu, että jokatapauksessa se joskus tulee. Tiedä häntä. Nyt kuitenkaan ei ole mitään valeraskauselkeitä. Alli on rauhallinen ja ihana! Itseasiassa mikään ei ole niin mukava kumppani kun jo hieman rauhoittunut ja omaan oloon ja tapoihin tottunut iso koira. Elämä soljuu tässä totutussa uomassa ja Alli on hyvin tärkeä osa tätä tasapainoa.

Lopuksi toivatan rauhalliset kiitokset koirien paratiisista Vesilahdelta. Jossa jo mieli on kääntynyt kevääseen. Siemenluetteloita on luettu ja oletettavasti unikot tulevat keväällä ainakin kylvetyiksi, jos nyt ei sitten ihan kukkaan suostuta puhkeamaankaan. Keväässä on jännää myös se, että nyt meillä on kaksi tarmokkaasti kaivavaa koiraa, eli nämä kaksi täällä blogin alalaidassa olevat, joten suunnitelmat seuraavalle kukkapenkille ovat aivan aidan takana, mutteivat aidan tällä puolella. Katsotaan mitä siitä tulee :=)